Heittolajit ovat olennainen osa suomalaisen huippu-urheilun kansanperinnettä. Heittäminen on myös vahva osa turkulaisen Minttu Laurilan identiteettiä. Parikymppinen Laurila on poikkeuksellisen lahjakas kuulantyöntäjä, hänellä on vyöllään vakuuttava sarja niin nuorten Suomen mestaruuksia että finaalipaikkoja nuorten EM-kisoissa. Talvella 2026 kaulaan ripustettiin ensimmäinen aikuisten SM-mitali. Monen asian loksahtaessa kohdalleen Minttu saattaa pyörähdellä elokuussa vielä isommissa ympyröissä aikuisten EM-kisoissa Birminghamissa.
Ekaa kertaa ringissä 8-vuotiaana ja 20-vuotiaana penkistä 122,5 kiloa
Laurilan menestyksen takana on todella laadukasta valmennusta, lahjakkuutta, mutta myös liikunnallinen lapsuus. Lapsuuteen ja nuoruuteen on kuulunut heittämisen lisäksi paljon monenlaista pyörähtelyä ja hyppelyä.
Lapsena ja nuorena hän ”heitti” itseään ylöspäin monimutkaista koordinaatiota vaativin tavoin taitoluistelun parissa.
Minttu on perheensä ensimmäinen kuulantyöntäjä ja yleisurheilija. Vaikkei vanhemmilla ei ole varsinaista lajitaustaa, niin silti heidän roolinsa on ollut aivan olennainen siihen, että Mintusta tuli lopulta kuulantyöntäjä.
Minttu kertoo käyneensä pienestä pitäen isänsä kanssa työntelemässä kuulaa ja heittelemässä kiekkoa ”ihan vaan huvin vuoksi”. Lisäksi vanhemmat veivät energiaa pursuavaa tyttöä kesäisin mökin lähellä järjestettäviin yleisurheilun viikkokisoihin.
Ensimmäinen virallinen kuulatulos Tilastopajasta löytyy Mintun ollessa 8-vuotias. Yleisurheilu oli kuitenkin vain sivulaji aina siihen saakka, kunnes 13-vuotiaana syntyi päätös ykköslajin eli taitoluistelun lopettamisesta. Jatkossa pyöriminen ja hyppiminen tapahtuisi ilman luistimia.
Taitoluistelussa ja kuulantyönnössä on selviä yhteisiä piirteitä. Molemmissa lajeissa tarvitaan erinomaista kehonhallintaa, ketteryyttä, räjähtävyyttä ja rytmitajua. Jopa harjoituksissa on joitain samoja elementtejä. Esimerkiksi pieniä tärkeitä teknisiä yksityiskohtia hiotaan toisinaan suorastaan maanisen huolellisesti ja kelloa katsomatta.
Yksi erityinen asia erottaa kuitenkin taitoluistelijan ja kuulantyöntäjän. Jälkimmäisen täytyy käyttää suorituksessa massiivinen määrä lihasvoimaa juuri oikeaan aikaan ajoitettuna.
Jos haluaa Mintun tavoin työntää neljän kilon metallipalloa yli 16 metriä, täytyy olla paitsi ketterä, tekninen, räjähtävä, mutta myös erityisen voimakas. Voimakkuus konkretisoituu käsittämättömän kovaan lukuun 122,5kg. Sen verran kuulantyöntäjä Laurila nostaa todistetusti penkistä.
Rennon täysiä ammattimaisessa kaveriporukassa
Laurila on kehittänyt vuosien ajan voimatasoja järkevästi ja monipuolisesti tasokkaassa valmennuksessa. Ensimmäinen oma heittovalmentaja oli erittäin kokenut Raimo Mäkinen, jonka ryhmään Minttu pääsi 14-vuotiaana. Minttu muistelee Raimon olleen tosi mukava huippuvalmentaja.
Mäkisen jouduttua luopumaan sairauden vuoksi valmentamisesta, seurasi siirtymä Tuomas Laaksosen ja Mika Lönnbladin heittoryhmään. Samalla lajiksi vakiintui kuulantyöntö ja kiekonheitto jäi vähitellen pois valikoimasta. Vuodesta 2023 lähtien päävastuun valmentamisesta otti pelkästään Lönnblad.
Lönnbladin opissa Laurilasta on tullut todellinen huipputyöntäjä. Nuorena aloitetun taitoluistelun rytmi ja ketteryys yhdistettynä voimaan sekä lajitekniikkaan näkyy nykyisin kuularingissä elegantilla tavalla.
Minttu on samalla osa viime syksynä perustettua nuorista aikuisista koostuvaa huippuryhmää eli Team Lönnbladia. Kiekonheittäjistä ja kuulantyöntäjistä koostuvassa 8 hengen ryhmässä on kova urheilullinen potentiaali sekä erinomainen ryhmähenki. Minttu itse toteaa, että ryhmästä saa henkisen tuen sekä kovaa sparria. Ryhmä ei ole kuitenkaan liian suuri, jotta mahdollistuu hioa kuulantyönnön kannalta tärkeitä teknisiä yksityiskohtia.
Kovien tulosten takana oleva arki välittyy aidolla ja hauskalla tavalla ryhmän urheilijoiden ylläpitämästä somesta. Minttu kertoo hieman ilkikurisesti hymyillen: ”Mika ei tee videoita. Me vähän pakotetaan sitä välillä mukaan. Aina se koittaa sanoa, etten mä osallistu mihinkään someen, mutta sitten me saadaan kuitenkin hänet mukaan ja Mika tuo joskus omia ideoitakin videoihin. Se on hauskaa”.
Mika saa valmennettavaltaan paljon kiitosta huumorintajustaan, kyvystä lukea urheilijoita yksilöllisesti sekä erinomaisesta lajiosaamisesta. Ryhmän panostamisesta ammattimaiseen harjoitteluun kertoo, että urheilijat treenaavat yhdessä usein kuutena päivänä viikossa ja kaikkiaan yhteistreenejä on viikossa jopa kahden käsin sormin laskettava määrä.
Lönnblad on Minttua lainatakseni mukana ”oikeastaan melkein aina”. Laatuajattelu näkyy esimerkiksi siinä, että tekniikkatreenit tehdään kahdessa eri ”pienryhmässä”, jotta urheilijat pystyvät saamaan yksilöllistä valmennusta.
Terveiset mummolle
Viime vuonna Kerttulista ylioppilaaksi kirjoittaneella Mintulla on uransa jatkon osalta selkeät sävelet. Hän on yksi niistä nuorista suomalaisista yleisurheilulupauksista, jotka haluavat satsata täysillä saavuttaakseen kenties jotain suurta. Arkeen ei mahdu ainakaan nyt täysipäiväinen opiskelu tai työnteko.
Täysin ilman asioiden heittämistä Minttu ei malta olla edes urheilukentän ulkopuolella. Hän käy keskimäärin kaksi kertaa viikossa heittämässä pitsoja uuniin (toimittajan huomio: kenties joskus jopa ilmaan) paikallisessa pitseriassa. Lisäksi Minttu valmentaa toisinaan seuran lajikoulussa. Muu aika treenataan sekä palaudutaan eli ollaan kotona, nähdään kavereita sekä perhettä.
Vapaa-aikaan kuuluu lisäksi muutaman kerran viikossa rakkaan mummon luona kyläily. ”Me jutellaan, pelataan korttia ja mummo tekee mulle ruokaa”, kertoo Minttu.
Kiekonheittäjä Daniel Ståhl on tullut tunnetuksi televisiohaastatteluissa mummolleen lähettämistään terveisistä. Ståhlin mummo ei selvästi ole siis ainoa turkulainen superisovanhempi. Saattaa hyvinkin olla, että näemme myös Mintun lähivuosina lähettämässä terveisiä mummolleen television välityksellä tulevien arvokisojen urheilijahaastatteluiden yhteydessä.
Teksti: Arttu Saarinen
