Urheilijahaastattelu – Nico Oksanen

Milloin, missä ja miksi olet aloittanut yleisurheilun?
Ihan nuorena tuli tehtyä kaikennäköistä. Kuula osoittautui lajiksi, joka oli helppo oppia ja tein hyviä tuloksia.

Ensimmäiset kisani kävin 11-vuotiaana ja kahmin useita sm-mitaleita juniorisarjoissa. Pelasin jääkiekkoa tosissani 15-vuotiaaksi asti ja yleisurheilu tuli kakkosena. Pärjäsin yleisurheilussa paljon paremmin kuin jääkiekossa, mutta jostain syystä nautin enemmän kiekkojen torjumisesta kuin rautapallon työntämisestä.

Tosissani aloin työntämään vasta 22-vuotiaana. En tehnyt nuorena yhtään SE-tulosta tai voittanut ainuttakaan SM-kultaa, mutta tulokset pysyivät korkeina pelkillä lahjoilla. Tämä hämäsi ja urani olikin jo päättyä aikuisuuden kynnyksellä. Lopulta ymmärsin, että töitä tekemällä voisin pärjätä.

Mitkä ovat tavoitteesi urheilussa?
Menestyä. Askel kerrallaan kohti maailman huippua. Lopetan, kun olen saavuttanut maksimini ja maksimoinut sillä menestykseni.

Mikä on parasta yleisurheilussa?
Ehkä se, että yksilölajissa kaikki positiiviset ja negatiiviset asiat tulee itselle, ja niiden kanssa saa tai voi elää. Tulosten syy löytyy peilistä. Jos onnistut, takana on omat tiimit, joita voi kiittää avusta. Mikäli häviät, niin voit vaan katsoa peiliin ja kysyä itseltäsi, mikä meni vikaan tai mitä olisit voinut tehdä paremmin.

Mitä rutiineja sinulla on kisapäivänä, ennen kisoja ja kisan jälkeen?
Olen tarkka kilpailuun valmistautuja. Illalla, kun menen nukkumaan, niin ajatuksissa on vain seuraavan päivän kisa ja aamusta kisaan asti luotu ohjelma.

Herään aamulla yleensä kello 8.00, juon kahvia ja lähden aamulenkille. Aamulenkin pituus vaihtelee 15 minuutista puoleen tuntiin: reipasta kävelyä, käsien pyörittelyä, pieniä venyttelyitä, ehkä pari hyppyä. Herätetään keho päivään ja muistutetaan sitä, että tänään kilpaillaan. Aamulenkin jälkeen aamupala: kaurapuuroa, leipää ja vähän lisää kahvia. Sitten salille tekemään pientä jumppaa tai muuta vastaavaa aktiviteettia.

Klo 11.00 lounas, jotta elimistö saa energiaa iltaa varten. Lounaan jälkeen menen pienille päiväunille. Päiväunien jälkeen välipalaa ja reilusti ennen kisaa toinen lämmin ateria, jotta ruoka ehtii laskeutumaan.

Siirryn kisapaikalle yleensä noin 1,5 tuntia ennen. Hörppään kentällä kahvit ja 50 min ennen kisaa lähden veryttelemään. Pääkoppa on saatava sellaiseen moodiin, että kisassa voi ylittää itsensä.

Kisan jälkeen nopea analyysi ja sitten kohti seuraavaa päivää. Tapahtui hyviä asioita tai huonoja, niin liian pitkäksi aikaa ei voi jäädä iloitsemaan tai harmittelemaan. Jokaiseen onnistuneeseen suoritukseen on aina tehty helkkaristi töitä ja jotta uudestaan voi onnistua, on tehtävä vielä enemmän.

Lempiruokasi kisan jälkeen?
Ruoka on aina hyvää. 🙂

Mikä on paras yleisurheilumuistosi?
Jokainen SM-mitali on lähellä sydäntä, ja kaksi Suomi-Ruotsi -maaottelua. Kalevan Kisojen kakkostila viime kesältä on ehkä suurin saavutus. Jälkikäteen sekin toki harmittaa, kun oli vain toinen.

Mitä opiskelet tai missä työskentelet?
Saan olla puoliammattiurheilija. Puolikas siksi, kun tästä hommasta ei vielä tienaa ihan sellaista elantoa, kun oikeista töistä saisi.

Mitä teet vapaa-ajallasi?
Nykyään jää harrastelut aika vähälle. Ei voi millään toisella lajilla vaarantaa kuulantyöntöä. Mutta biljardi ja darts on nykyään ihan mielekästä touhua, kun niissä ei voi rikkoa itseään. Joskus käyn pelaamassa harrastesählyä.

Mitä urheilulajeja seuraat aktiivisesti?
Jääkiekko, amerikkalainen jalkapallo ja yleisurheilu on lähimpänä sydäntä, seuraan myös maasto- ja ampumahiihtoa. Myös darts, snooker ja tennis ovat mukavia lajeja katsella telkkarista.

Mitä tavoitteita sinulla on tulevalle kaudelle?
Voittaa Kalevan Kisat kotikentällä. Tietysti myös hilata ennätystä uuteen uskoon.

Mitä terveisiä lähettäisit seuran junioreille?
Harjoitelkaa kovaa, kilpailkaa kovempaa. Uskokaa itseenne. Mikäli ei usko itseensä, niin kuka muu sitten voisi uskoa? Pitäkää hymy huulessa ja mustakeltaiset liput korkealla!